Kartta - Kehl

Opastekyltti rautatieaseman edustalla neuvoo Strasbourgiin aikovia jalankulkijoita suuntaamaan oikealle.

Kehl on kaupunki Baden-Württembergin osavaltion länsiosassa Saksassa noin 60 kilometriä Karlsruhesta etelään. Se sijaitsee Ylä-Reinin alangolla Ranskan rajan välittömässä läheisyydessä. Kehlistä voi siirtyä kävelysiltaa pitkin naapurikaupunki Strasbourgiin. Vuosisatojen saatossa Kehl on kuulunut useisiin valtakuntiin. 1900-luvulla Ranska miehitti kaupunkia kahteen otteeseen.

Kehlissä on arviolta 36 089 asukasta (vuonna 2018) ja sen pinta-ala on 75,1 neliökilometriä. Kehlin naapurikuntia pohjoisesta myötäpäivään ovat Rheinau, Appenweier, Willstätt, Offenburg, Schutterwald ja Neuried (kaikki Ortenaukreisin piirikunnassa). Lännessä kaupunki rajoittuu Reiniin ja Alsacen pääkaupunkiin Strasbourgiin. Kehl sai nykyisen muotonsa 1970-luvun mittavissa kuntaliitoksissa.

Varhaisin kirjallinen maininta Kehlistä on vuodelta 1038. Ensimmäistä siltaa Reinin yli Strasbourgiin alettiin rakentaa 1333. Kehlin ja Strasbourgin välillä on ollut vakituinen siltayhteys vuodesta 1388. Tuolloin Kehliä alettiin pitää Strasbourgin puolustuksen kannalta merkittävänä. Kehlin linnoitusta alettiin rakentaa 1683 sotilasarkkitehti Sébastien Le Prestre de Vaubanin johdolla.

Kaupunkioikeudet Kehlille myönnettiin vuonna 1774. Kehl kuului vuoroin Ranskalle, Itävallalle ja Badenille. Vihdoin 1815 Kehl liitettiin Badeniin ja linnoitus purettiin. Rautatiesilta Reinin yli avattiin 11. toukokuuta 1861. Silta mahdollisti suoran rautatieyhteyden Pariisin ja Wienin välille. Ranskan–Preussin sodassa 1870–1871 Kehl joutui ranskalaisten hyökkäysten kohteeksi ja kärsi vakavia vaurioita.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranska miehitti Kehliä vuodesta 1919 vuoteen 1930. Toisen maailmansodan aikana Kehlistä tehtiin Strasbourgin esikaupunki. Erikoisasema säilyi myös sodan jälkeen vuoteen 1953. Vuonna 1960 avattiin 245-metrinen Eurooppasilta (Europabrücke) Kehlin ja Strasbourgin välille.

Kehlin piirikunta lakkautettiin 1973 ja kaupunki liitettiin uuteen Ortenaukreisin piirikuntaan.

Nyky-Kehlin kaupunginosista kolmesta on asiakirjamaininta ensimmäiseltä vuosituhannelta. Kork on mainittu Eschaun luostarin dokumentissa vuodelta 778. Kork oli paikallisen metsäosuuskunnan keskus. Se liitettiin Kehliin 1971. Korkin kuntakeskus muodostaa hyvin säilyneen arkkitehtonisen kokonaisuuden 1800-luvulta. Bodersweier mainitaan ensimmäisen kerran 884 muodossa Bothalaswileri. Auenheimista on mainita vuodelta 888 muodossa Ouuanheim. Auenheim ja Bodersweier liitettiin Kehliin 1975. Muista kaupunginosista varhaisin maininta on seuraavasti: Leutesheim 1233 muodossa Lutensheim, Neumühl 1271 muodossa apud novum molendinum, Marlen 1282 muodossa Marheim, Kittersburg 1283 muodossa Kuterschburg, Zierolshofen 1295, Odelshofen 1310 muodossa Otolzhofen, Querbach 1372 ja Goldscheuer 1425 muodossa Goldschure.

Vuonna 1740 Kehlissä oli noin 900 asukasta. Puolitoista vuosisataa myöhemmin väkiluku oli 3 234. Kehliläisten määrä kasvoi 1970-luvun kuntaliitosten myötä noin 30 000:een vuonna 1975. Kolme vuosikymmentä myöhemmin väkiluku oli noin 16 % suurempi. Edellä mainitut luvut ovat kulloisenkin aluejaon mukaisia.